Lulu oli tänään eka kertaa yksin kotona. Mulla oli ihan samanlainen tunne töissä kun silloin kun vein Julian eka kertaa hoitoon. Koko ajan pyöri mielessä että mitenhän se pikkuinen pärjää ja työhommista ei meinannut tulla mitään. Kari oli kuullut sen haukkuvan sisällä kun se oli jäänyt yksin. Voi ressukkaa. Minä en ole kuullut Lulun vielä haukkuvan ollenkaan. Ei sen tarvinut onneksi vielä olla kuin puolitoista tuntia yksin, kun minä teen tällä viikolla lyhyempää työpäivää.

Kävimme iltapäivällä Lulun kanssa minun työpaikalla. Taisi olla Lululle hieman pelottava kokemus kun se välillä tärisi minun sylissä. Iso maailma tuntuu olevan pienelle koiralle pelottava paikka. Ei me kauaa siellä oltukaan. Meidän pihallakin kun se tutkii paikkoja niin tosi varovasti kurkottelee semmoisiin paikkoihin missä se ei vielä ole käynyt. Olemme pitäneet sitä ihan vapaana vielä toistaiseksi pihalla, tietenkin tiukasti valvonnassa. Näyttää nauttivan nurmikolla juoksentelusta ja kukkapenkkien kaivamisesta. On se maistelut minun ruusupensaitakin... Välillä ollaan harjoiteltu hihnassa kävelemistä pihalla mutta se mielellään vain metsästää hihnaa ja yrittää sitä pureskella.

Viime yönä Lulu heräsi kerran vinkumaan. Me ollaan pidetty makuuhuoneen ovea öisin hieman raollaan ja Lulu oli yöllä avannut makkarin oven ja käynyt pyöräyttämässä kakan olohuoneen puolelle...

Tässä vielä kuvia ekoilta päiviltä: