Ollaan vietetty kesää leppoisasti kotosalla ja välillä lenkkeilty kylillä, metsissä ja pururadalla. Pururadalla pidän Lulua irrallaan ja viimeksi kun kävimme niin en ottanut sitä edes hihnaan vaikka yksi kävelijä tuli vastaan. Lulu pysytteli minun vieressä eikä ollut kiinnostunut vastaantulijasta, ( vaan minun kädessä olevasta herkkupalasta ...)  Hienoa! Kari onkin sanonut että Lulu on kuin pieni poronvasa joka seuraa emoaan, kun se kulkee joka paikassa minun perässä. Se siis tulee vessaankin jos se vain pääsee.

Lulu on taas päivät yksin kotona kun ollaan töissä ja Julia hoidossa. Illat se päivystää takapihalla kaikkea mikä liikkuu läheisellä jalkakäytävällä, ja kaikkea mikä leijuu tai lentää ilmassa tai tuulen mukana ja lisäksi vielä naapuriin muuttanutta lapinkoiraa, joka käyskentelee omalla pihallaan vapaana. Siinäpä sillä onkin tekemistä kerrakseen.  Sääskiäkin se jahtaa ihan kiitettävästi. Olen yrittänyt saada sitä lopettamaan kävelijöiden haukkumisen, mutta huonolla menestyksellä. Se haukkuu kaikki kävelijätkin  koska se ei kunnolla näe enää jalkakäytävälle kun puissa on lehdet. Eihän sitä tiedä vaikka siellä kulkisi "näkymätön" koira, pitää siis varmuuden vuoksi haukkua. Hoh hoijaa. Hyvin se tottelee kun sitä komentaa mutta kun se viettää paljon aikaa yksin pihalla niin eihän sitä kerkeä joka hakkumisia komentamaan. Aina kun on lämmin keli ulkona niin meillä on takaovi auki ja Lulu saa mennä ja tulla ulos ja sisään miten haluaa. Viime kesänä asennettu puutarha-aita pitelee sen omalla reviirillään. Aita oli muuten kerran kaatunut yhdestä kohtaa ja Lulu olisi päässyt juoksemaan siitä karkuteille, mutta ei se lähtenyt, istui siinä vieressä ihmettelemässä kaatunutta aitaa. Jokin aika sitten siirrettiin yhtä aidanpätkää siten että Lulu sai lisää tilaa, mutta ei se mene sinne "uudelle alueelle" ollenkaan. Hän taitaa tietää oman reviirinsä.

Välillä Lulu tekee ihmeellisiä kävelylakkoja, varsinkin aamuisin kun vien sen aamulenkille. Se vain pysähtyy ja seisoo paikallaan eikä liiku mihinkään. No ei se auta kun kääntyä takasin. Varmaan johtuu siitä kun se on niin aamu-uninen ja nauttii kun saa köllötellä sohvalla kaikessa rauhassa. Ja minusta kun on niin kiva käydä aamulenkillä ennen töihin lähtöä, mutta yksin ei viitsisi lähteä.  

Kävimme jokin aika sitten kalastusretkellä Inarin kettujoella ja Lulu humpsahti rantakiveltä jokeen, kun se kurkotteli liian innokkaasi vedestä jotain risua. Olihan se vähän surkean näköinen kun poimin sen sieltä ylös. Sitten se kuivatteli itseään mullassa ja hiekassa ja oli ihan mustana sen jälkeen.

Olen yrittänyt taas kerran saada Lulua syömään kunnolla, kun välillä näyttää sen syöminen tosi heikolta. Välillä on pitänyt syöttää sille Canikuria kun se ei pariin päivään ollut syönyt mitään. Pihalla vaan järsii ruohoa...

Ensi viikonloppuna olis tarkotus suunnistaa Kemiin kesän viimeiseen näyttelyyn ja lihotuskuuri on nyt päällä. Mutta kun ei Lululle maistuisi muut kuin herkut, nappulat on taas vaihteeksi tosi ällöttäviä sen mielestä. Täytyy kai vaihtaa ruokamerkkiä. Royal Canin cavalier-ruuasta se ei varsinkaan tykännyt.  

Raparalli:

Tuolinvaltaaja, se taitaa tietää että tämä on Mamman paikka, ilmeestä päätellen...