Herttaisesta Lulustamme on alkanut paljastua riiviömäisiä piirteitä. Se jahtaa ja puree varpaita, roikkuu lahkeissa ja ärisee sekä lisäksi pureskelee keittiön kaappien nurkkia. Kai se on jokin merkki siitäkin että se on hyväksynyt meidät uudeksi laumakseen ja uskaltaa olla oma itsensä meidän kanssa. Välillä pitää kovastikin sitä komentaa ja kyllä se joskus totteleekin... Kaappien nurkkiin olemme hieroneet sitruunaa ja se on jättänyt ne rauhaan heti sen jälkeen. Hyvä konsti, luin sen jostain kirjasta.

Viime yönä Lulu ei enää kertaakaan herännyt vinkumaan. Olipa ihana nukkua kokonainen yö heräämättä.. Olen viikannut sille lattialle pediksi meidän sängyn päiväpeiton ja sinne makuuhuoneeseen se vetäytyy ihan itse nukkumaan illalla yhdeksän-kymmenen aikoihin.

Punnitsimme tänään Lulun ja sen paino oli viikon aikana noussut 350g. No ei ihme että eilen huomasinkin että sehän on jo kasvanut huimasti. En oikein tiedä onko tuo sopiva painonnousuvauhti, tuntuu aika paljolta noin pienelle koiralle. Me kylläkin punnitsimme sen juuri iltaruuan jälkeen.

Hän on päässyt sohvalle, ja nauttii siitä...

Koiralelun kanssa painiminen on yksi Lulun mielipuuhista