Pitkä odotus on päättynyt ja saatiin Lulu kotiin eilen. Voi tätä onnea! Reilun viidensadan kilometrin automatka pikku pennun kanssa jännitti hieman etukäteen, mutta ihan turhaan. Ihan alkumatkasta se vinkui jonkin verran ja pyöri levottomana minun sylissä, mutta ei sen enempää. Matka kesti noin kahdeksan tuntia pysähdyksineen. Lulu oli oikein reipas matkustaja, oli autossa alkumatkan hermoilun jälkeen kuin kotonaan ja nukkui lähestulkoon koko matkan. Välillä se nukkui Julian sylissä ja välillä minun sylissä ja välillä penkillä meidän keskellä. Rovaniemeltä Ivaloon asti (295 km) se nukkui heräämättä koko matkan! Pahoinvoinnista ei ollut tietoakaan ja aina kun pysähdyimme niin nätisti se lirautti pisut ulos. En kuitenkaan uskaltanut tarjota sille ruokaa matkan aikana, vettä se joi suoraan vesipullosta. Ruoka kyllä maistui heti kun päästiin kotiin.

Lulu oli oikein innokas tutkimaan uutta kotia ja juoksenteli iloisena häntä viuhuen ympäriinsä. Välillä se kyllä hätkähteli ja säikkyi jos kuuli outoja ääniä. Silloin se hakeutui jalkojen juureen etsimään turvaa. Pari tuntia se jaksoi touhuta ja leikkiä ja sitten se alkoi ihan selvästi hakemaan nukkumapaikkaa. Pentupaketissa ollut oranssi pehmoluu oli sille tosi mieluinen lelu. Julia leikki Lulun kanssa lelukauppaa: Julia keräsi kaikki lelut lelulaatikkoon, josta Lulu sai käydä valitsemassa mieluisan. Ja aina se valitsi saman oranssin pehmoluun. Olisiko ollut se kirkas väri joka sitä miellytti vai olisiko sittenkin lelussa ollut tuttu haju entisestä kodista, joka sitä miellytti?

Lulu vietti yön kevythäkissä meidän makuuhuoneessa. Illalla se ei meinannut osata asettua nukkumaan ja vinkui ja pyöri ympäriinsä. Nostin sen häkkiin johon olin laittanut Minnan antaman "rievun" , jossa oli rakkaat tutut hajut siskoista ja veljestä. Siihen se rauhoittui kun aikani sitä silittelin. Yöllä heräsin muutaman kerran kun Lulu vinkui. Sen häkki oli minun käden ulottuvilla ja yletyin sängystä silittämän sitä ja kyllä se sitten taas rauhottui. Joskus aamuyöllä kuulin ihmeellistä kolinaa ja heräsin katsomaan. Lulu oli asettunut nukkumaan Karin saunatakin päälle oven viereen, joka oli hieman raollaan. Se ovi kolisi kun Lulu vaihtoi asentoa. Käväsin Lulun kanssa myös ulkona silloin viiden aikaan yöllä, ajattelin että jospa se vaikka pissaisi. Mutta eihän se tehnyt muuta kuin istui ihmeissäänn nurmikolla, taisi olla niin unenpöpperöinen. Sisälle tullessamme huomasin pikku lätäkön makuuhuoneen lattialla, no ei ihme että ei pissattanut enään... Yöunilta herättiin kahdeksan maissa aamulla. Lulu oli taas oiken täynnä energiaa ja pyöri ja hyöri koko ajan minun jaloissa häntä viuhuen. Olen vienyt kaikki muut matot toistaiseksi ulos paitsi olohuoneen karvamaton, elän toiveissa että se säästyisi lammikoilta... Lululle matto näyttää olevan mieluinen leikkipaikka ja on se välillä yrittänyt sitä jyrsiäkin.

On se niin ihanaa kun on tuommonen pikku hauvavauva talossa.

Kuvia kotimatkalta, ja Lulu vain nukkuu.

Uusi lelu ja uusi peti, sävy sävyyn...