Lululla näyttä hampaat vaihtuvan aika reippaasti. Eilen kolahti lattialle toinen kulmahammas alhaalta. Toinen on jo aiemmin pudonnut. Julia otti hampaan talteen ja laittoi sen tyynynsä alle hammaskeijua varten. Ja kas kummaa, aamulla oli hammas vaihtunut kahteen euron kolikkoon... Julia aikoi ostaa niillä pihvitikkuja Lululle. Hassu.

Olen taas joutunut tinkimään periaatteistani koiran oikeuksien kohdalla. Julia haluaa nukkua Lulun kanssa, joten se on saanut sitten luvan nukkua Julian sängyssä. Voi sitä onnellista koiraa...

Lulu karkasi yhtenä päivänä meidän etupihalta läheiselle pyörätielle. Olin ottanut sen kokeeksi ilman hihnaa mukaani etupihalle, jota ei ole aidattu. Aluksi se pysyi ihan kiltisti minun lähellä, mutta sitten naapurin koirat aloittivat konsertin ja silloin Lulu ampaisi tietä kohti. Minä kiljuin sille täyttä kurkkua ja sydän teki kuperkeikan. No onneksi se pysähtyi siihen pyörätien reunaan ihmettelemään. Minä huusin sitä luokseni ja lähdin pinkomaan täysillä toiseen suuntaan, onneksi se tuli. Empä taida nyt vähään aikaan kokeilla sitä irti pitoa etupihalla...Säikähdin kyllä tosissaan että se juoksee suoraan autotielle. Tie on niin harmittavan lähellä. Tänään kun käytiin aamulenkillä pururadalla niin annoin sen välillä juosta irrallaan, hihna perässä. Ei se lähtenyt mihinkään kauas ja aina kun se tuli takaisin minun luo niin palkitsen sen. Onneksi siellä ei ollut siihen aikaan muita kulkijoita.

Eilen mentiin eka kerran sillan yli ja vielä takaisinkin. Se meni oikein hienosti, varmaan johtuu siitä että Lulu on niin tottunut jo autoihin että ei enää niitä säiky. Yksi iso rekka sitä vielä hieman pelotti.

Ruoka maistuu pikku koiralle taas tosi hyvin, paino tänään 5,3 kg. Ei paljoa lisäystä edelliseen, mutta kai se jo alkaa tasoittumaan tuo painon nousu. Aika paljon me liikutaan Lulun kanssa. Parina päivänä ollaan oltu metsässä mustikassa. Voi kun se nauttii kun saa tutkia maastoa ja "poimia" mustikoita.  ( ja syödä poron papanoita ... )