Olen ilokseni huomannut että Lulu on jo tottunut hyvin kaikenlaisiin erilaisiin ääniin. Aluksi se säikkyi kaikkia kolahduksia ja juoksi imuriakin karkuun. Nyt se jahtaa imuria ja murisee sille kun minä imuroin. Eilen leikkasin nurmikkoa ja Lulu juoksenteli perässä. Välillä se sai ruohosateen leikkurista niskaansa ja oli ihmeissään ja tassut oli kyllä ihan vihreinä kun se edestakaisin laukkasi. Meidän naapurissa on omakotitalon rakennustyömaa ja siellä on pörrännyt jos jonkilaista konetta ja rekkaa eikä Lulu välitä niistä yhtään. Se vain istuu aidan takana ja katselee niitä, välillä kylläkin yrittää pujahtaa aidan raosta tekemään lähempää tuttavuutta rakennustyömiesten kanssa. En voi käsittää että se vieläkin mahtuu ujuttamaan itsensä siitä kapeasta raosta. Tarkasti sitä saa kyllä vielä vahtia kun se on ulkona. Mutta se on hyvä juttu että Lulu tottelee lähes poikkeuksetta tänne -käskyä. Mulla on aina makupaloja taskussa mukana kun ollaan ulkona ja se tietää sen ja ei voi jättää tulematta kun kutsun.

Oltiin tässä eräänä iltana joella kalastamassa ja Lulu oli tietenkin mukana. Paistettiin nuotiolla makkaraa. No ensinnäkin Lulu ei tajunnut nuotiosta mitään vaan oli suinpäin juoksemassa tuleen. Onneksi se oli hihnassa ja sain pidettyä sen pois tulesta. No kyllä se hetken päästä tajusi että ei kannata mennä kovin lähelle. Lulukin pääsi makkaran makuun ja oli aivan tohkeissaan.

Yhtenä iltana käytiin kävelyllä läheisellä hiekkarannalla joen rannassa. Lulu uskaltaui ihme kyllä menemään veteen kahlaamaan. Sitten se peuhasi onnellisena hiekassa.

Tänään toin keittiöön maton takaisin. Lululla sattuu enää tosi harvoin vahinkoja sisälle eikä kertaakaan ole sattunut olohuoneen matolle, jossa se tykkää makoilla ja leikkiä. Uskalsin sitten tuoda keittiönkin maton. Lulu tykkäsi siitä kovasti. Meillä on laminaatit lattioissa ja koiran tassuille se on aika liukas. Siksi se kai nauttii matoista. Hetihän se Lulu otti pikku päikkärit keittiön matolla.

Huomenna aamulla on sitten se rokotuskeikka. Vähän hirvittää...