Tasan vuosi sitten matkustimme Ouluun hakemaan pikkuista Lulu -koiraamme. Muistan kuinka jännitin koiran tuloa ja mietin että miten me osataan sitä hoitaa ja kouluttaa. 

On vaan nopeasti vuosi vierähtänyt ja Lulu on jo iso tyttö. On kyllä ollut tosi mukava huomata kuinka koira kehittyy vuoden aikana ja kuinka paljon se on meille tuonut iloa tullessaan. Minä varsinkin olen onnellinen kun on aina lenkkikaveri valmiina odottamassa. Ja koiranomistajan parhaita asioita on se kun tulee kotiin ja ovella on vastassa iloinen hännänheiluttaja. Se on aina yhtä iloa ja riemua ja päivä piristyy heti kerralla. Olin viime viikolla pari päivää reissussa ja kun palasin niin naaman nuolemisesta ei meinannut tulla loppua kun Lulu oli niin onnellinen nähdessään minut. Täytyy myöntää että kertaakaan ei ole tarvinnut katua koiran ottamista ja toisen koiran hankinta on jo pikkuhiljaa suunnitelmissa, ehkä vuoden päästä kesällä.

Aloitimme Lulun kanssa agilitykurssin ja siellä on ollut tosi hauskaa. Lulu kyllä heti ymmärtää mitä sen pitää tehdä ja on itsekin ihan tohkeissaan suorittaessaan esteitä.    A-este oli sille kaikkein pelottavin juttu, mutta kun se eka kerran lopulta meni siitä yli niin toisen kerran kanssa ei ollut mitään ongelmaa. Minusta tuntui heti että se on meidän lajimme. Kotipihallekin ollaan jo viritetty pujottelukepit ja hyppyesteitä.

Lululla alkoi tänään toinen juoksuaika ja joudumme varmaan keskeyttämään agikurssin sen takia mutta harjoittelemme sitten ihan itseksemme kun nyt tiedetään mitä pitää tehdä ja miten.

Kesää tässä odotellaan ja ensi viikolla alkavaa lomaa.