Lulu on kohta neljä kuukautta vanha. Nopeaa menee tämä aika ja kohta se on jo iso koira! Siitä on tosiaan tullut meidän perheen lellikki. Jokainen vuorollaan leikittää sitä, ja minä yritän välillä sille opettaa tapoja... Julia on opettanut Lulua leikkimään kanssaan hippaa ja piilosta. Leluistaan se tunnistaa ainakin sanat pallo, luu ja koira. Kun sille sanoo missä pallo, niin se lähtee sitä etsimään.

Lulu on saanut myös jotain erityisoikeuksia, mitä aluksi emme aikoneet sille antaa. Se saa olla sohvalla ja vierashuoneen sängyllä. Meidän sänkyihin sillä on porttikielto. On se kovasti yrittänyt päästä sinnekin mutta aina se palautetaan maan pinnalle ja on se jo luovuttanut yrittämästä. Ruokapöydästä se ei ymmärrä kerjätä ruokaa, kun kukaan ei koskaan ole antanut sille mitään pöydästä.

Sisäsiisteys alkaa olla jo hallinnassa. Kun sillä on kakkahätä niin se menee ulko-ovelle raapimaan ovea. Pissat kylläkin tulee vielä joskus sisälle ja matollekin ja varsinkin silloin kun ulkona on märkää... Yöllä ei ole enää pitkään aikaan tehnyt tarpeita sisälle. Se herää aamulla puoli seitsemältä, käy ulkona tarpeillaan ja tulee sisälle jatkamaan unia.

Ruoka näyttää taas vaihteeksi maistuvan. Olen nyt antanut sille pelkkiä kuivia nappuloita ja mahapullaa ja se syö tosi hyvin. Ihmeellistä.

Lulu varmaan nukkuu aina kun se on yksin kotona. Ainakin se tulee ovelle vastaan venytellen ja haukotellen. Eikä se ole mitään tuhoja tehnyt, vaikka sillä on melkein koko talo käytössään... Vierashuoneen ja Julian huoneen ovet pysyvät edelleen kiinni, kun ollaan pois, mutta muihin tiloihin sillä on vapaa pääsy. Se kipittää aina olohuoneen ikkunasta katsomaan hieman surkeana kun se jätetään yksin kotiin.